14.8. Munuaispoli

Havahduin tiistai-iltana kalenteria selatessa yhtäkkiä siihen, että oon aivan totaalisesti unohtanut käydä verikokeissa. Jotenkin mun pääni on kokonaan sekoittanut tää kolmivuorotyö ja epäsäännölliset työajat. Olin kyllä jossain vaiheessa suunnitellut, että käyn viikkoa aikasemmin verikokeissa, mutta ei se käynyt pienessä mielessäkään viime viikolla. Paniikissa sitten päätin, että yövuoron jälkeen hipsin suoraa päätä labraan. Ainoa ongelma tosin oli, että kokeita varten olisi pitänyt olla 12 tuntia syömättä. Siitä oli pakko hieman lipsua, sillä en olisi kyllä millään pysynyt koko yövuoroa vetelemään ilman eväitä. Niinpä syömättä tuli oltua vain 7 tuntia, mutta kai se riitti.

Virtsanäytteet jäivät myös sitten kokonaan ottamatta, etenkin kun yövirtsankeräys olisi kuulunut näihin kokeisiin. Onneksi sattui juuri nyt olemaan menkat, niin pystyin kuittaamaan näytteiden puuttumisen sillä hyvin. Koitin vielä keskiviikkona soitella sairaalaan ja selittää tilanteen, sillä olin hieman epävarma, ehtivätkö kaikki verikokeet Tampereelle yhden päivän aikana. Osa niistä nimittäin valmistetaan vasta Tampereella. Eipä polilta vastattu, mutta myöhemmin iltapäivällä sieltä kyllä soitettiin ja kysyttiin, että olenkos verikokeissa ollenkaan käynyt.

No, eilen sitten taas munuaispolille suuntasin. Lääkärinä oli tällä kertaa mieshenkilö, josta en ihan kauheasti pidä. Aluksi otettiin paino. En ole tainnutkaan teille kertoa, että oon laihtunut semmoisen 4 kiloa. Sen huomaa parhaiten housuista, jotka eivät enää oikein päällä meinaa pysyä. Saisi sama suunta kyllä jatkua ja lähteä vielä toiset neljä kiloa, niin tyytyväinen olisin.
Painon jälkeen lääkäri sitten kyseli opinnoista ja muuttamisaikeista. Lisäksi tuli puhetta verenpaineen mittaamisesta. Kerroin, että en oikeastaan itse verenpainetta mittaile, kun en mittaria omista. Kotikotona saatan tosin joskus sen ottaa, jos huimaa kovasti. Lääkäri alkoi sitten motkottaa, että kyllä sitä verenpainetta vaan säännöllisesti kuuluisi itsekin mitata. Tosin siinä vaiheessa kun se verenpaine otettiin ja lukemat olivat 105/68, alkoi lääkäri perua puheitansa ja sanoi, että näillä arvoilla ei oikeastaan niin usein tarvitse sittenkään mittailla. Ja laskeskeli vielä, että kun käyn kuitenkin suhteellisen usein edelleen lääkärikäynneillä vuodessa ja aina verenpaine otetaan, niin ei niitä kotimittauksia sitten tarvitakaan.

Helsingin reissusta lääkäri myös kyseli ja tietoihinsa päivitti kortisonin lopetuksen. Verikoetulokset kaikki olivat kohdillaan, krea ja Cya-arvo heittelevät entiseen malliin. Sen enempää ei oikeastaan ehditty jutella, kun lääkärille tuli joku ilmeisen tärkeä puhelu. Hän nimittäin siihen vastasi, käski soittajan odottaa hetken ja totesi mulle sitten vain, että kaikki on kunnossa, jatketaan entiseen malliin, hei hei. Vai niin. Taisi se siinä kiireessä kysäistä resepteistäkin, mutta enpä kehdannut mitään sanoa, kun näytti puhelimen päässä oleva henkilö kiinnostavan enemmän kuin mun tilanteeni enää. Saahan niitä reseptejä uusittua sitten vaikka terveyskeskuksessa. Ja kyllä niitten pitäisi tällä hetkellä ihan kunnossa olla.

Sellainen käynti. Sarjassamme turhat lääkärikäynnit osa ?. Huoh. Ja tämän takia piti taas Tampereelle raahautua. Seuraava kerta on maksapolille marraskuussa. Täytyy varmaan sitä varten jo kirjoittaa isolla kalenteriin, että muista ne verikokeet. :D